Parles-tu français?

Saint-Jean-de-Montsin kaupungissa jossa asuin, puhutaan lähinnä ranskaa. Minä olen opiskellut ranskaa itsenäisesti parin vuoden ajan ja kielen perusasiat ovat jokseenkin hallussa. 

Kielitaitoni on lukemis- ja kirjoittamispainotteista. Kun liikuin Ranskassa itsekseni, pystyin lukemaan hyvin esimerkiksi kylttejä ja elintarvikepakkausten tekstejä. 

Kuitenkin suullisen keskustelun käyminen oli erittäin haastavaa, koska minulla ei ollut kokemusta kuullun ymmärtämisestä tai puhumisesta. Olen tosiaan opiskellut yksin kotona enkä ollut ennen vaihtoon lähtöä käynyt ranskankielistä keskustelua toisen ihmisen kanssa. 

Harjoittelupaikalla paikallinen henkilökunta totesi suullisen kielitaitoni niin heikoksi, että keskustelut käytiin suosiolla englanniksi. Mikäli toinen osapuoli ei osannut englantia, käytimme elekieltä ja Googlen kääntäjää. 

Omia vinkkejäni tilanteisiin, joissa kielitaito asettaa haasteita: 

- hitaasti puhuminen sana kerrallaan 

- avainsanoilla keskusteleminen, ei pitkiä tai monimutkaisia lauseita 

- synonyymien kokeileminen (kenties jokin toinen sana onkin tuttu) 

- elekielen hyväksikäyttäminen 

- hymyileminen (ellei ole puheenaiheeseen sopimatonta), hyväntuulisuus ja ystävällisyys rentouttavat tunnelmaa ja tekevät keskustelemisesta mukavampaa 

Minulle oli henkisesti raskasta, etten pystynyt käymään ns. kunnollisia keskusteluja ranskaksi. Mietin että pitävätkö muut minua ihan tyhmänä, saavatko he minusta vääriä mielikuvia... Kielimuuri tuntui rajoittavalta, kun en oikein pystynyt tuomaan esiin ajatuksiani, kertomaan osaamisestani tai esimerkiksi lausumaan mieleeni tulleita vitsejä. Minun täytyi vain opetella hyväksymään tilanne sellaisena kuin se oli. 

Kaiken kaikkiaan koen näiden kieliasioiden kasvattaneen minua ja antaneen minulle uusia näkökulmia arkeen. Ymmärrän nyt paremmin, miltä tuntuu elää vieraassa maassa ilman kunnollista kielitaitoa. 

Tätä postausta kirjoittaessani olen ollut pari viikkoa Suomessa ja tavallaan kaipaan takaisin ranskan kielen keskelle. Sanavarastoni kasvoi Ranskassa ja sain ensikosketuksen kuullun ymmärtämiseen. Kieltä on helppo oppia, kun se on koko ajan kaikkialla ympärillä. Aion jatkossa tuoda ranskaa enemmän arkeeni, esimerkiksi lukemisen tai tv-ohjelmien muodossa. 

Saint-Jean-de-Monts

Asuin kuukauden ajan kaupungissa nimeltään Saint-Jean-de-Monts. Se sijaitsee Vendéen departementissa ja Pays de la Loiren hallintoalueella. Asukkaita Saint-Jean-de-Montsissa on normaalisti noin 8000, mutta kesäaikaan jopa 150 000. 

Kaikkein lähimmät kaupungit, kuten Notre-Dame-de-Monts ja Le Perrier, ovat hyvin pieniä ja niissä on vain parituhatta asukasta. Noin 18 km päässä sijaitsee lähin isompi kaupunki, 23 000 asukkaan Challans. 70 kilometrin päässä sijaitsee Nantes, jossa asuu 325 000 asukasta ja joka on yksi Ranskan suurimpia kaupunkeja. 

Saint-Jean-de-Montsin kaupunki jakautuu käytännössä kahteen osaan. Näitä osia erottaa 200-300 metrin levyinen metsäkaistale. Lähempänä rantaa sijaitsee turistikojuja, pikaruokaa ja pelihalleja. Sisämaan puolella taas on ns. paikallisten kaupunki; ruokakauppoja, virastoja, kirkko ja leipomoita.

Kourakonehalli.

Metrilakuja.

Saint-Jean-de-Monts on suosittu turistikohde ja suurin osa turisteista on ranskalaisia. Tämä oli mielestäni kiva asia siinä mielessä, että pääsin näkemään todella ranskalaista meininkiä, kun kaikki ihmiset ympärilläni olivat ranskalaisia. Miinuspuoli oli siinä, etteivät ihmiset puhuneet juurikaan englantia (täällä heidän ei tietenkään tarvitse osata sitä, ranskan kieli riittää).

Kohderyhmä täällä ovat keskituloiset ja matalatuloiset lapsiperheet tai muut ihmiset. Kaupungissa on paljon alueita, joihin voi asettua matkailuautolla. 

Suurin osa taloista näytti samalta; valkoisia kivitaloja, joissa on punaiset tiilikatot ja siniset ikkunaluukut ja ovet. Sama tyyli oli myös muissa alueen kaupungeissa, joissa kävin. 

Maisemalaituri on 400 metriä pitkä.

Grande Roue-maailmanpyörä rannalla.

Henri Merailin patsas La baigneuse on suosittu.

Yksi suurimpia vetonauloja on hyvä sää ja 14 km rantaviivaa. Yhdellä nettisivulla tämän alueen sanottiin olevan Ranskan toisiksi aurinkoisin alue. 

Saint-Jean-de-Montsin kirkko kaupungin keskustassa.

Jeesus ristillä Saint-Jean-de-Montsin keskustassa. Tämä on luonnossa todella korkea.

Jeesuspatsas koulun katolla.

Saint-Jean-de-Montsin kirkon ikkunoita sisäpuolelta.

Ranska on katolinen maa. Sen huomasi heti, kun saavuin Ranskaan ja kaupoissa kaikkien lehtien kansissa oli vastikään edesmenneen paavin kuva. Osassa kuvista kuollut paavi makasi arkussaan. Suomessa ei juurikaan julkaista kuolleen ihmisen kuvia lehtien kansissa. 

Kaupungeista ja peltojenkin keskeltä voi löytää valtavia ristejä, joissa Jeesus roikkuu ristiinnaulittuna. Muutoinkin uskonnolliset patsaat ovat läsnä. Harjoittelupaikallani uskonto ei näkynyt. Kukaan ei ainakaan minulle sanonut aiheesta sanaakaan, en nähnyt kenenkään tekevän ruokarukousta tms. 

Minun kokemukseni Saint-Jean-de-Montsista on positiivinen. Kaupunki oli todella rauhallinen ja turvallinen. Kaikki ihmiset olivat ystävällisiä ja auttavaisia. Vaikka kyseessä on suosittu turistikohde, missään ei ollut minkäänlaisia tyrkyttäjiä tai sisäänheittäjiä. Yleisesti ottaen koin että kaupungissa oli hyvä fiilis ja Suomesta käymässä ollut vieraanikin kommentoi nopeasti kaupungin mukavaa yhteisöllisyyttä. 

Toki on otettava huomioon, etten asunut Saint-Jean-de-Montsissa turistikautena, vaan lähdin pois juuri ennen kuin se ehti kunnolla alkaa.