Läheiseni Suomesta oli muutaman päivän käymässä. Vuokrasimme auton ja kävimme ajelulla pohjoisen suunnan pikkukaupungeissa.
Notre-Dame-de-Monts, 2000 asukasta
La-Barre-de-Monts, 2000 asukasta
Noirmoutier, vajaa 10 000 asukasta, saari joka yhdistyy sillalla mantereeseen
Välimatkat ovat pieniä; Saint-Jean-de-Montsista ajaa "päätepysäkille" yhteen suuntaan 40 minuutissa, mikäli ei pysähdy. Suosittelen ehdottomasti kuitenkin pysähtelemään, ja paljon!
Kaupungit täällä muistuttavat toisiaan arkkitehtuuriltaan. Kuitenkin ajamaltamme reitiltä löytää niin henkeäsalpaavan kauniita maisemia, että se on käymisen arvoinen, jos täälläpäin liikkuu. Varsinkin saari on aivan upea. Valitettavasti tunnelma ja kauneus eivät välity kuvista tarpeeksi hyvin.
Tässä näkyy La Marine, joka on kolmen tähden Michelin-ravintola. Se sijaitsi aivan reitin "päätepisteessä". Täällä olisi ollut mahtavaa syödä, mutta se on tällä hetkellä remontin vuoksi suljettu. Ravintolaan on puolen vuoden jonotuslista, joten kannattaa olla ajoissa liikkeellä, mikäli mielii sinne herkuttelemaan.
Kuvasta sitä ei huomaa, mutta ravintola sijaitsi keskellä turistikeskittymää ja aivan sen ympärillä oli kaikenlaista rihkamakojua ja snäkkikojua. Varsinainen kontrasti.
Ravintolan viereisestä satamasta löytyi eräänlainen näköalasilta, jolla oli paljon ihmisiä seuraamassa kalastajien saaliin purkua. Kalan haju oli todella voimakas, mutta olihan siinä oma tunnelmansa.
Auton ikkunasta näkyi paljon "suolafarmeja", vesialtaita, kottikärryjä ja suolakasoja. On mielenkiintoista, että vesialtaat näkyvät Google Mapsissakin.
Paikallista suolaa myydään pikkuputiikeissa ja lisäksi tavallisissa ruokakaupoissa on omat osastonsa sille. Suolaa myydään kaiken kokoisissa pakkauksissa, kaikilla tavoilla maustettuna ja erilaisiin tuotteisiin käytettynä, esimerkiksi perunalastuissa ja karamellikastikkeessa. Itse en ole ainakaan vielä maistanut mitään näistä suolatuotteista.
Takaisin päästyämme kävimme syömässä ravintolassa, joka osoittautui meille molemmille elämämme huonoimmaksi ravintolakokemukseksi! Minun annokseni oli lohilasagne ja seuralaiseni annos oli pitsa, sen enempää niistä ei kannata mainita, emme syöneet juuri mitään... Mutta olipahan elämys ja juuri tällaisista usein jää hauskimmat muistot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti